Samaan aikaan Monsieur, joka tiesi kaikki mitä halusikin tietää, sillä huhu markiisi de Favrasin vangitsemisesta oli levinnyt parissa sekunnissa kautta koko palatsin, pyysi kaikessa kiireessä vaununsa ja lähti, tiedustelematta kuningattaren vointia ja miltei hyvästelemättä kuningasta.
Ludvig XVI asettui hänen tiellensä ja sanoi:
»Veljeni, teillä ei nähdäkseni ole niin kiire palata Luxembourg-palatsiin, ettei teillä olisi aikaa antaa minulle pikku neuvoa. Mitä minun pitäisi teidän mielestänne tehdä?»
»Haluatte kysyä, mitä minä tekisin teidän asemassanne?»
»Niin.»
»Minä hylkäisin markiisi de Favrasin ja vannoisin uskollisuudenvalan hallitusmuodolle.»
»Kuinka luulette minun voivan vannoa valan hallitusmuodolle, joka ei ole vielä valmiskaan?»
»Sitä suuremmalla syyllä, veljeni», vastasi Monsieur silmissä se karsas ja teennäinen katse, joka lähti hänen sydämensä syvimmistä sopukoista, »sitä suuremmalla syyllä, koska teidän ei tarvitse pitää valaanne».
Kuningas oli jonkun tovin mietteissään.
»Olkoon niin», sanoi hän, »se ei silti estä minua kirjoittamasta herra de Bouillélle, että suunnitelmamme pysyy yhä, mutta sen toteuttaminen on siirtynyt tuonnemmaksi. Tämä viivästyminen antaa kreivi de Charnylle aikaa suunnitella valmiiksi tien, jota meidän on kuljettava.»