»Hän puhui totta. Kertokaa, kertokaa! Oletteko tavannut markiisi de Favrasin? Markiisi on valmis… me hyväksymme hänen tarjouksensa… me lähdemme Pariisista, me lähdemme Ranskasta…»
»Markiisi de Favras vangittiin tunti sitten Beaurepaire-kadulla ja vietiin Châteletiin», vastasi Isidor.
Kuningattaren katse kohtasi Gilbertin katseen kirkkaana, epätoivoisena ja vihaa huokuvana.
Mutta Marie-Antoinetten voimat näyttivät tyhjentyneen tähän salamaan.
Gilbert lähestyi häntä ja sanoi syvää sääliä ilmaisevalla äänellä:
»Madame, jos voisin olla teille joksikin hyödyksi, niin käskekää.
Kykyni, alttiuteni, elämäni, kaikki panen teidän jalkojenne juureen.»
Kuningatar kohotti hitaasti katseensa tohtoriin.
Sitten hän virkkoi verkkaisella, alistuneella äänellä:
»Herra Gilbert, te, joka olette niin oppinut ja olette ollut mukana tämänaamuisessa kokeessa, luuletteko, että kauhean koneen tuottama kuolema on tosiaankin niin helppo kuin sen keksijä väittää?»
Gilbert huoahti ja peitti kasvot käsillään.