»Saman profeetan taholta?»
»Yhä, madame.»
»Entä mikä kohtalo odottaa markiisia sen ennustajan mukaan?»
»Ennenaikainen, kauhea, häpeällinen kuolema, niinkuin se, josta äsken puhuitte.»
»Olitte oikeassa, ei ole aikaa tuhlata, jos mieli saada se tuhonennustaja valehtelijaksi.»
»Aiotteko lähettää markiisi de Favrasille sanan, että hyväksytte hänen apunsa?»
»Hänen luonansa on paraikaa viestinviejä, herra Gilbert, ja minä odotan hänen vastaustaan.»
Silloin ja juuri kun Gilbert itsekin kauhistuen niitä olosuhteita, joihin hän oli kietoutunut, kohotti käden otsalleen saadakseen sitä tietä valaistusta tilanteeseen, astui madame de Lamballe huoneeseen ja kuiskasi pari sanaa kuningattaren korvaan.
»Tulkoon, tulkoon heti!» huudahti kuningatar. »Tohtori tietää kaikki. Herra tohtori», jatkoi hän, »sieltä tulee herra Isidor de Charny, hän tuo markiisi de Favrasin vastauksen. Huomenna kuningatar on lähtenyt Pariisista, ylihuomenna me olemme Ranskan rajojen ulkopuolella. Tulkaa, parooni, tulkaa… Hyvä jumala, mikä teidän on ja miksi olette noin kalpea?»
»Prinsessa de Lamballe sanoi, että minä voisin puhua tohtori Gilbertin kuullen?» kysyi Charny.