»Monsieur, kuninkaan veli», vastasi vahtimestari.
Nämä sanat kuullessaan valtuuston jäsenet silmäilivät toisiaan.
Monsieurin nimi oli illasta aamuun saakka ollut kaikkien huulilla.
Mutta he nousivat katsellen yhä toisiaan.
Bailly loi kysyvän silmäyksen ympärilleen ja koska ne mykät vastaukset, jotka hän luki virkatoveriensa silmistä, näyttivät hänestä yksimielisiltä, virkkoi hän vahtimestarille:
»Ilmoittakaa Monsieurille, että vaikka meitä kummastuttaakin hänen meille suomansa kunnia, olemme valmiit ottamaan hänet puheillemme.»
Tovin kuluttua Monsieur opastettiin kokoushuoneeseen.
Hän tuli yksin. Hänen kasvonsa olivat kalpeat ja hänen tavallisestikin epävarma käyntinsä oli tänä iltana entistäkin horjahtelevampaa.
Prinssin onneksi oli sillä summattomalla hevosenkengän muotoisella pöydällä, jonka ääressä valtuuston jäsenet työskentelivät, kynttilä kunkin jäsenen vieressä, joten tämän hevosenkengän keskikohdalla vallitsi joltinenkin hämärä.
Monsieur huomasi tämän seikan ja näytti rauhoittuvan.