Hän loi vielä kerran aran silmäyksen tähän monipäiseen seuraan, jossa hän toki huomasi kunnioitusta ystävällisen mielialan asemasta, ja virkkoi aluksi vapisevalla, mutta sitten yhä varmentuvalla äänellä:
»Hyvät herrat, halu torjua ilkeämielinen herjaus tuo minut teidän pariinne. Teidän tutkintokomiteanne määräyksestä vangittiin toissa päivänä markiisi de Favras ja tänään levitetään innokkaasti huhua, että minä olen läheisissä suhteissa häneen.»
Hieno hymy häivähti kuulijoiden kasvoilla ja heikko supina seurasi tätä
Monsieurin puheen alkuosaa.
Hän jatkoi:
»Pariisin kaupungin kansalaisena olen katsonut velvollisuudekseni itse valaista teille niitä ainoita suhteita, joissa olen ollut herra de Favrasiin.»
Kuten hyvin arvaa, herrojen valtuustonjäsenten tarkkaavaisuus tuli nyt kahta herkemmäksi. Saataisiinhan nyt kuulla Monsieurin omasta suusta — kukin saisi uskoa mitä halusi — missä suhteissa hänen kuninkaallinen korkeutensa oli ollut herra de Favrasiin.
Hänen kuninkaallinen korkeutensa jatkoi seuraavaan tapaan:
»Vuonna 1772 herra de Favras tuli sveitsiläiskaartiini ja erosi siitä vuonna 1775. Sen koommin en ole puhunut hänen kanssansa.» Kokoontuneesta seurasta kuului epäilevää mutinaa, mutta Baillyn katse tukahdutti tämän supinan, ja Monsieur jäi epätietoiseksi, ilmaisiko se hyväksymistä vai tuomitsemista.
Monsieur jatkoi:
»Monta kuukautta olen ollut vailla vakinaisia tulojani ja koska olin huolissani eräistä melkoisista maksueristä, jotka minun oli suoritettava tammikuussa, toivoin voivani tulla toimeen rasittamatta valtion rahastoa. Olin sen vuoksi päättänyt järjestää lainan. Parisen viikkoa sitten herra de Ia Châtre mainitsi minulle, että markiisi de Favras pystyisi hommaamaan minulle tämän lainan eräältä genualaiselta pankkimieheltä. Minä siis allekirjoitin kahden miljoonan suuruisen obligatiolainan, joka oli välttämätön summa maksaakseni vuoden alussa tekemäni tilaukset ja selviytyäkseni talousmenoistani. Koska tämä asia oli puhtaasti taloudellista laatua, uskoin sen intendenttini hoidettavaksi. En ole nähnyt herra de Favrasia, en ole edes kirjoittanut hänelle, en ole ollut minkäänlaisessa kosketuksessa hänen kanssaan. Mitä hän on tehnyt, on minulle tyystin tuntematonta.»