Sitten hän äkkiä muisti jotakin ja huudahti:
»Ah, herra parooni Zannone…»
»Minä itse, hyvä markiisi.»
Favras katseli hymyillen ympärilleen ja osoittaen paroonille muuatta rahia, jolla ei ollut kirjoja eikä vaatteita, hän sanoi:
»Suvainnette, istuutua.»
»Hyvä markiisi», vastasi parooni, »aion ehdottaa teille erästä asiaa, joka ei salli pitkää keskustelua, ja koska meillä ei ole aikaa tuhlata…»
»Mitä aiotte minulle esittää, hyvä parooni? Toivottavasti se ei koske lainaa?»
»Mitä tarkoitatte?»
»Koska takeet, jotka voisin teille antaa, tuntuvat minusta vain keskinkertaisen varmoilta.»
»Se ei olisi minulle mikään syy, markiisi, ja minä päinvastoin olisin valmis tarjoamaan teille miljoonan.»