»Hirsipuu!»
»Niin. Julistettuaan ihmiset yhdenvertaisiksi lain edessä on kansalliskokous pitänyt kohtuullisena julistaa ihmiset tasa-arvoisiksi myöskin kuolemassa. Ylhäiset ja alhaiset lähtevät tästä maailmasta saman portin kautta, heidät hirtetään, markiisi.»
»Ah, ah!» huudahti Favras.
»Jos teidät tuomitaan kuolemaan, teidät hirtetään… hyvin ikävää aatelismiehelle, joka ei pelkää kuolemaa — olen siitä varma — mutta jota hirsipuu kuvottaa.»
»Ah, herra parooni», virkkoi Favras, »oletteko tullut tänne vain kertoaksenne kaikista näistä hyvistä uutisista vai onko teillä vielä jotakin parempaa sanottavaa?»
»Olen tullut ilmoittamaan teille, että kaikki on valmista pakonne varalta, ja sanomaan teille, että jos haluatte, olette kymmenen minuutin kuluttua vankilanne ulkopuolella ja neljänkolmatta tunnin kuluttua poissa Ranskasta.»
Favras tuumi hetken eikä paroonin esitys näyttänyt aiheuttaneen hänessä vähäisintäkään mielenliikutusta. Sitten hän kysyi haastattelijaltaan:
»Tuleeko tämä tarjous hänen kuninkaallisen korkeutensa taholta?»
»Ei, herra markiisi, sen teen minä yksityisesti.»
Favras silmäili paroonia.