»Te, herra?» sanoi hän. »Entä miksi?»
»Koska olette herättänyt minussa mielenkiintoa, markiisi.»
»Mitä mielenkiintoa minä voin teissä herättää, herra parooni?» uteli
Favras. »Olette tavannut minut kahdesti.»
»Miestä ei tarvitse tavata edes kahta kertaa tunteakseen hänet, hyvä markiisi. Nähkääs, oikeat aatelismiehet ovat harvinaisia, ja minä haluan säilyttää niistä yhden, en Ranskalle, vaan ihmiskunnalle.»
»Eikö teillä ole muuta syytä?»
»On kyllä, herra markiisi, se näet, että hankkiessani teille kahden miljoonan lainan ja varustaessani teidät rahoilla olen valmistanut teille keinon mennä tänään paljastetussa hankkeessanne pitemmälle kuin muutoin olisitte voinut ja että minä siis tietämättäni olen osallistunut teidän kuolemaanne.»
Favras hymähti.
»Ellette ole tehnyt muuta rikosta kuin sen, nukkukaa rauhassa», sanoi hän, »annan teille synninpäästön».
»Mitä!» huudahti parooni. »Kieltäydyttekö pakenemasta?»
Favras ojensi hänelle kätensä.