»Kiitän teitä kaikesta sydämestäni, herra parooni», vastasi hän.
»Kiitän teitä vaimoni ja lasteni nimessä, mutta minä kieltäydyn…»
»Koska kenties arvelette suunnitelmani huonosti laadituksi, markiisi, ja koska pelkäätte, että epäonnistunut pakoyritys vain pahentaa juttuanne.»
»Uskon, herra parooni, että olette älykäs mies, vieläpä uhkarohkeakin, koska itse ehdotatte minulle tätä pakoa, mutta sanon teille toistamiseen, etten halua paeta.»
»Varmaankin te, herra markiisi, pelkäätte, että pakotettuna poistumaan Ranskasta joudutte jättämään vaimonne ja lapsenne sinne kurjuuteen… Olen ottanut huomioon senkin mahdollisuuden, herra markiisi, ja voin tarjota teille tämän salkun, jossa on satatuhatta frangia pankkiseteleinä.»
Favras silmäili paroonia ihailevin ilmein.
Sitten hän ravisti päätänsä ja sanoi:
»Se ei ole sitä, hyvä herra. Sanaanne luottaen ja teidän tarvitsematta antaa minulle tuota salkkua olisin lähtenyt Ranskasta, jos aikomukseni olisi ollut paeta. Mutta vielä kerran, olen tehnyt päätökseni: minä en pakene.»
Parooni silmäili miestä, joka näin epäsi hänen tarjouksensa, ikäänkuin olisi arvellut, ettei tämä ollut täysijärkinen.
»Päätökseni kummastuttaa teitä, herra parooni», sanoi Favras omituisen juhlallisesti, »ja te kysytte itseltänne uskaltamatta, kysyä minulta, mikä on saanut minut tekemään tämän omituisen päätöksen kulkea tietäni loppuun saakka ja kärsiä kuolemantuskat, olkootpa ne mitä laatua tahansa.»
»Olette oikeassa, herra markiisi.»