Markiisi oli tuomittu kuolemaan. Hänen oli tehtävä julkinen katumus
Notre-Damen edustalla ja sitten hänet hirtettäisiin Grève-torilla.
Favras kuunteli tätä lukemista tuiki rauhallisena eikä rypistänyt edes kulmakarvojaan kun mainittiin sana »hirtettäisiin», tuo aatelismiehen korvassa ilkeältä vaikuttava sana.
Lyhyen vaitiolon jälkeen hän sentään sanoi sanantuojalle:
»Ah, hyvä herra, valitan syvästi, että teidän on täytynyt tuomita kuolemaan mies sellaisten todistusten nojalla.»
Sanantuoja vältti vastauksen huomauttamalla:
»Hyvä herra, te tiedätte, ettei teillä ole jäljellä muuta lohdutusta kuin uskonnon tarjoama.»
»Erehdytte, hyvä herra», vastasi kuolemaantuomittu, »minulla on jäljellä lisäksi se lohtu, jonka omatunto antaa».
Markiisi tervehti sanantuojaa. Tällä ei ollut enempää tehtävää ja hän poistui.
Ovella hän sentään kääntyi ja kysyi kuolemaantuomitulta:
»Haluatteko, että lähetän luoksenne rippi-isän?»