»Hitossa! Huolehtikaa siitä, että herra sanantuoja suo minulle aikaa vetää housut jalkaani.»
Vartija poistui ja työnsi oven perässään kiinni.
Sillaikaa markiisi de Favras pani jalkaansa silkkisukat, solkikengät ja housut.
Näin pitkällä oli hänen pukeutumisensa, kun ovi aukeni.
Hän päätteli, ettei kannattanut jatkaa pitemmälle ja jäi odottamaan. Hän oli tällä hetkellä hyvin kaunis, pää takakenossa, hiukset puoleksi suorittuina, röyhelökaulus avoimena rinnalla.
Sanantuojan astuessa koppiin hän käänsi paidankaulusta olkapäitten yli.
»Kuten huomaatte, hyvä herra», sanoi hän sanantuojalle, »odotin teitä taisteluvalmiina».
Ja hän kohotti käden paljaalle kaulalleen, joka oli valmis aatelisen miekan katkaistavaksi tai aatelittoman silmukan kuristettavaksi.
»Puhukaa, hyvä herra», jatkoi hän, »minä kuuntelen».
Sanantuoja luki tai oikeammin sopersi tuomion.