»Herra markiisi, olen herättänyt teidät kysyäkseni, eikö teillä ole mitään ilmoitettavaa henkilölle, joka kävi teitä tapaamassa viime yönä.»
»Ei mitään.»
»Miettikää tarkoin, herra markiisi. Kun tuomio on julistettu, joudutte yhtämittaisen silmälläpidon alaiseksi ja niin voimakas kuin mainittu henkilö onkin, voi mahdoton kenties kahlita hänen tahtoaan.»
»Kiitos, hyvä ystävä», sanoi Favras, »mutta minulla ei ole häneltä mitään pyydettävää, ei nyt eikä myöhemmin».
»Siinä tapauksessa», virkkoi vartija, »olen pahoillani, että herätin teidät. Mutta teidät olisi kuitenkin hetken perästä herätetty…»
»Arvelet siis», sanoi Favras hymyillen, »ettei minun kannata enää mennä makuulle vai kuinka?»
»Päätelkää itse», vastasi vartija. »Kuunnelkaa.»
Ylemmistä kerroksista kuului tosiaankin melua, ovia anottiin ja suljettiin, pyssynperät kolahtelivat permannolla.
»Ah», huudahti Favras, »minunko takiani kaikki tämä hälinä?»
»Teille tullaan lukemaan tuomionne, herra markiisi.»