Nämä huudot seurasivat häntä vankikopin oven taakse saakka.
Silloin hän mutisi kuin itsekseen puhellen:
»Tällaista on vehkeillä ruhtinasten kanssa!»
Kun syytetty oli poistunut, ryhtyivät tuomarit tekemään päätöstä.
Tavalliseen aikaansa Favras meni makuulle.
Kello yksi aamuyöllä joku astui hänen koppiinsa ja herätti hänet.
Tulija oli vartija Louis.
Hän oli valinnut asiakseen tuoda vangille pullon bordeauxviiniä, jota tämä ei ollut pyytänyt.
»Herra markiisi», sanoi hän, »tuomarit julistavat paraikaa tuomiotanne».
»Hyvä ystävä», virkkoi Favras, »jos olet senvuoksi minut herättänyt, olisit yhtä hyvin voinut antaa minun nukkua rauhassa».