»En, neiti Catherine, mutta minä tiedän hänen saapuneen onnellisesti
Pariisiin.»
»Mistä sen tiedät?» uteli tyttö silmät rakkautta säteillen.
»Kuulin asiasta nuorelta ystävältäni, Sebastien Gilbertiltä, jonka herra Isidor tapasi yöllä Fontaine-Eau-Clairen tienoilla ja vei tarakassaan Pariisiin.»
Catherine ponnistautui kyynärpäittensä varaan ja katsoi Pitouhun.
»Hän on nyt siis Pariisissa?» kysyi hän nopeasti.
»Tällä haavaa hän ei kuulu siellä olevan», oikaisi Pitou.
»Entä missä hän on nykyisin?» kysyi tyttö verkkaisesti.
»En tiedä. Sen vain tiedän, että hänet kuuluu lähetetyn jollekin asialle Espanjaan tai Italiaan.»
Kuullessaan sanan »lähetetyn» Catherine antoi päänsä painua pielukselle, huoahti raskaasti ja sitten alkoivat kyynelet vuotaa valtoimenaan.
»Neiti Catherine», sanoi Pitou, jonka sydämen nuoren tytön tuska mursi, »jos ehdottomasti haluatte tietää, missä hän on, voin ottaa siitä selon».