»Mutta minä en uskalla», huomautti Catherine.
»Mitä, ettekö uskalla?»
»En uskalla sinulle sanoa, mitä olisi tehtävä.»
»Mitä, keinon toteuttaminen riippuu minusta, ettekä te uskalla ilmaista sitä minulle?»
»Hyväinen aika, herra Pitou…»
»Mutta», intti Pitou, »se ei ole oikein, neiti Catherine, sillä olen luullut teidän luottavan minuun».
»Minähän luotankin sinuun, kelpo Pitou», sanoi Catherine.
»No, mikä siis on esteenä!» vastasi Pitou, jota Catherinen yhä yltyvä tuttavallisuus suloisesti kutkutti.
»Siitä koituisi sinulle paljon vaivaa, hyvä ystävä.»
»Oh, ellei siitä koidu minulle muuta kuin vaivaa, ei teidän tarvitse olla huolissanne, neiti Catherine.»