»Voi, hyvä jumala, hyvä jumala!» sopersi Catherine koko ruumis vapisten, »mitä sinä puhut, herra Pitou?»
»Totta… Kuulin hänen kaiken lisäksi mutisevan hampaittensa raosta: 'Hyvä juttu, tästä ei puhuta mitään niin kauan kun tyttö on sairaana, mutta sitten saadaan nähdä!'»
»Herra Pitou!» huudahti Catherine ja tarttui nuorukaisen käteen niin kiihkein ottein, että tuo kelpo poika alkoi vuorostaan vapista.
»Neiti Catherine!» vastasi hän.
»Olet oikeassa, hänen kirjeensä eivät saa joutua isäni käsiin… Isä tappaisi minut!»
»Niin, niin», myönsi Pitou. »Isäntä Billotin kanssa ei ole leikittelemistä.»
»Mutta mitä nyt teemme?»
»Hitossa, sanokaapa se, neiti!»
»Yksi keino kyllä on.»
»Jos on keino», virkkoi Pitou, »on sitä käytettävä».