Pitou lähestyi nuoren tytön kelloa, joka oli ripustettu takanreunakkeelle.
»Se on puoli kuusi, neiti Catherine», vastasi hän.
»No, hyvä ystävä Pitou…»
»No, neiti Catherine?»
»On ehkä jo aika…»
»Mennä tapaamaan muori Colombea? Kuten käskette, neiti. Mutta teidän täytyy ottaa vielä annos lääkettä. Tohtori on määrännyt lusikallisen joka puolen tunnin perästä.»
»Ah, kelpo Pitou», sanoi Catherine tiputtaessaan lääkettä lusikkaan ja silmäili Pitouta katsein, joka kävi läpi nuorukaisen sydämen, »mitä sinä teet minun hyväkseni vaikuttaa paremmin kuin kaikki maailman lääkkeet!»
»Sitä siis tohtori Raynalkin tarkoitti sanoessaan, että minulla oli suurta taipumusta lääkärinammattiin!»
»Mutta minne sanot meneväsi, Pitou, jottei maatilalla epäiltäisi mitään?»
»Oh, siitä saatte olla rauhassa.»