Hieman arastellen hän herätti tohtori Raynalin ilmoittaakseen, että
Catherine voi paremmin, ja kysyäkseen, mitä hänen olisi nyt tehtävä.
Tohtori tiedusteli, kuinka yö oli sujunut, ja suureksi kummakseen Pitou, joka vastaili mahdollisimman varovasti, huomasi, että tohtori tiesi hänen ja Catherinen välisen keskustelun jotenkin yhtä tarkasti kuin jos hän olisi kuunnellut tätä keskustelua jostakin huoneennurkasta, ikkunaverhojen tai vuodeuutimien takaa.
Tohtori Raynal lupasi tulla päivemmällä maatilalle ja suositteli ainoaksi lääkkeeksi, että Catherinen oli saatava ammentaa yhä samasta lähteestä. Sitten hän hyvästeli Pitoun, joka kauan pohdittuaan näitä arvoituksellisia sanoja lopulta ymmärsi, että tohtori oli kehoittanut häntä edelleenkin puhumaan nuorelle tytölle varakreivi Isidor de Charnysta.
Tohtorin luota hän meni tapaamaan muori Colombea, joka asui
Lormet-kadun päässä, siis kaupungin toisella laidalla.
Hän saapui perille juuri kun muori avasi ovensa.
Muori Colombe oli täti Angéliquen hyvä ystävä, mutta tämä tätiin kohdistuva ystävyys ei mitenkään estänyt häntä pitämästä myöskin veljenpojasta.
Astuessaan muori Colomben piparikakkuja ynnä rintasokeria täynnään olevaan myymälään Pitou oivalsi heti, että jos mieli onnistua yrityksessään ja saada kirjeenjakaja luovuttamaan neiti Catherinen kirjeet, oli hänen turvauduttava, ellei nyt juuri lahjuksiin, niin ainakin houkutteluihin.
Hän osti kaksi rintasokeripytkyä ja paksun piparkakun.
Ostettuaan ja maksettuaan hän uskalsi esittää asiansa.
Se kohtasi vakavia vaikeuksia.