Kirjeitä ei saanut luovuttaa muulle kuin asianomaisille itselleen tai niille, joilla oli esittää valtakirja.

Muori Colombe ei epäillyt Pitoun sanoja, mutta hän tiukkasi valtakirjaa.

Pitou huomasi, että hänen oli tehtävä uusi uhraus.

Hän lupasi tuoda seuraavana päivänä kuitin kirjeestä, jos joku kirje oli tullut, sekä valtakirjan, jonka nojalla hän saisi kaikki Catherinelle osoitetut kirjeet.

Tätä lupausta seurasi uusi ostos rintasokeria ja piparkakkua.

Eihän voinut mitään kieltää henkilöltä, joka tuhlasi ja varsinkin näin miellyttävällä tavalla!

Muori Colombe herkesikin lopulta vastustelemasta ja kehoitti Pitouta lähtemään hänen kanssaan postitaloon, missä hän antaisi Catherinen kirjeen, jos hänelle olisi kirje tullut.

Pitou seurasi häntä pureskellen kahta piparkakkukimpalettaan ja imeskellen neljää rintasokeripytkyään.

Ei kuuna kullan valkeana hän ollut suonut itselleen moista mässäilyä, mutta kuten tiedämme, tohtori Gilbertin anteliaisuus oli tehnyt Pitousta äveriään nuorukaisen.

Kun he olivat tulleet isolle torille, kapusi Pitou suihkukaivon partaalle, sovitti suuhunsa yhden niistä neljästä suihkusta, jotka siihen aikaan pärskyivät kaivosta, ja ahmi vettä viisi minuuttia yhteen menoon pisaraakaan hukkaamatta. Suihkukaivolta poistuessaan hän silmäili ympärilleen ja huomasi torin keskelle rakennetun jotakin korokkeen tapaista.