Silloin hän muisti, että hänen lähtiessään oli puhuttu paljon siitä, että kokoonnuttaisiin Villers-Cotteretsiin laatimaan ehdotusta liitoksi piirikunnan keskuksen ja naapurikylien välille..
Ne monet yksityisluontoiset tapaukset, jotka hänen ympärillään olivat tuhkatiheästi seuranneet toisiaan, olivat saaneet hänet unohtamaan tämän poliittisen tapahtuman, jolla silti oli hänelle eräänlaista merkitystä.
Hän johtui silloin ajattelemaan niitä viittäkolmatta louisdoria, jotka tohtori Gilbert oli hänelle lähdön hetkenä antanut ja joilla Haramontin kansalliskaarti oli pantava mahdollisimman hyvään kuntoon.
Ja hän kohotti päänsä ylpeästi pystyyn ajatellessaan sitä uljasta näkyä, jonka näiden viidenkolmatta louisdorin avulla hänen johtamansa kolmeneljättä-miehinen joukko saattoi tarjota.
Tämä ajatus auttoi häntä sulattamaan molemmat piparkakut ja neljä rintasokeripytkyä, jotka yhdessä äsken nautitun vesimäärän kanssa olisivat, hänen luonnostaan mainion ruoansulatuskykynsä uhallakin, voineet painaa hänen vatsaansa, ellei hänellä olisi tällä hetkellä ollut sitä suurenmoista apukeinoa, jota sanotaan tyydytetyksi omahyväisyydeksi.
XXII
Pitou maantieteilijänä
Sillaikaa kun Pitou joi, sulatteli ruokaansa ja tuumiskeli, oli muori
Colombe päässyt edelle ja mennyt postitaloon.
Mutta Pitou ei huolestunut. Postitalo oli vastapäätä niinsanottua
Uuttakatua, eräänlaista kujannetta, josta pääsi siihen puiston osaan,
missä on Huokausten lehtokuja, kaihomielisten muistojen tyyssija.
Viidellätoista harppauksella hän tavoittaisi muori Colomben.
Hän harppasi nämä viisitoista askelta ja saapui postitalon kynnykselle juuri kun muori Colombe astui ulos kädessä kirjepinkka.