»Minä annan sinulle niistä viisi ostaaksesi itsellesi uuden silkkipuvun ja pienokaiselle samettinutun. Jäljelle jäävillä viidellä…»
»No, mitä niillä?»
»Hankin sinulle lupaamani miljoonan.»
»Aiotko jälleen ruveta pelaamaan, onneton?»
»Mutta sanoinhan sinulle, että olen keksinyt pettämättömän martingalen.»
»Samanlaisen kuin oli se, jolla menetit ne kuusikymmentätuhatta livreä, jotka jäivät sinulle portugalilaiskaappauksestasi.»
»Väärin ansaittu on pian huvennut», sanoi Beausire juhlallisesti. »Minä olen varma siitä, että tapa, jolla ne rahat hankittiin, on johtanut meidät nykyiseen onnettomuuteemme.»
"Oletko siis nyt saanut jonkun perinnön? Joku setä on tiemmä kuollut Amerikassa tai Intiassa ja testamentannut sinulle ne kymmenen louisdoria?»
»Ne kymmenen louisdoria, neiti Nicole Legay», vastasi Beausire mahtipontisesti, »ne kymmenen louisdoria, kuuletko, hankitaan ei vain rehellisellä, vaan lisäksi kunniakkaalla tavalla ja asian hyväksi, johon minä kuten Ranskan koko aatelisto on sekaantunut».
»Sinä olet siis aatelinen, hyvä herra Beausire?» sanoi Nicole ilkamoivasti nauraen.