Pitoun tulo Haramontiin oli merkittävä tapaus. Hänen äkillinen lähtönsä pääkaupunkiin oli aiheuttanut monenlaisia arvailuja, sillä siitä hetkestä alkaen, jolloin Lafayetten ajutantti oli Pariisista saamansa valtuuden nojalla vallannut apotti Fortierin huostassa olleet aseet, oli Haramontin asukkailla ollut korkea ajatus Pitoun valtiollisesta merkityksestä. Yhdet arvelivat, että tohtori Gilbert oli kutsunut hänet Pariisiin, toiset, että kenraali Lafayette oli hänet kutsunut, jotkut niitä oli tosin pieni vähemmistö — väittivät, että kuningas itse oli hänet kutsunut!
Vaikkei Pitou tiennytkään, minkälaiseen huutoon hän oli poissaollessaan päässyt — maineeseen, joka oli kohottanut hänen henkilökohtaista arvoaan — astui hän silti synnyinkyläänsä niin arvokkaan näköisenä, että kaikkia ihmetytti tämä ryhdikkyys.
Asianlaita onkin niin, että ihmisten todellinen arvo huomataan vain, jos heitä katsellaan heidän omalla maaperällään. Apotti Fortierin pihalla koulupoikana, herra Billotin maatilalla työmiehenä Pitou oli Haramontissa mies, kansalainen, kapteeni.
Puhumattakaan siitä, että hänellä, paitsi tätä kapteenin arvoa ja viittä kuutta louisdoria omaa rahaa, oli kuten muistamme viisikolmatta louisdoria, jotka tohtori Gilbert oli hänelle auliisti lahjoittanut Haramontin kansalliskaartin varustelua ja vaatetusta varten.
Tuskin hän oli ehtinyt päästä kotiinsa ja rummunlyöjä tulla häntä tervehtimään, kun hän jo määräsi tämän kuuluttamaan, että seuraavana sunnuntaina puolen päivän aikaan pidettäisiin Haramontissa julkinen joukkojen tarkastus, jolloin miesten tuli esiintyä täysissä aseissa ja varustuksissa.
Silloin kukaan ei enää epäillyt, ettei Pitoulla ollut jotakin tärkeää ilmoitettavaa Haramontin kansalliskaartille hallituksen taholta.
Monet tulivat puhelemaan Pitoun kanssa saadakseen ennen muita vihiä tästä suuresta salaisuudesta. Mutta julkisissa asioissa Pitou noudatti majesteetillista äänettömyyttä.
Illalla — julkiset asiat eivät häirinneet Pitoun yksityisasioita yhtään enempää, kuin hänen yksityisasiansa häiritsivät julkisia asioita — illalla Pitou kävi virittämässä jäniksenpaulansa ja lausumassa tervehdykset ukko Clouisille, mikä ei suinkaan estänyt häntä olemasta kello seitsemältä aamulla räätälimestari Dulauroyn luona. Sitä ennen hän oli vienyt kotiinsa kolme kaniinia ja yhden jäniksen sekä tiedustellut muori Colombolta, oliko Catherinelle tullut kirjettä.
Kirjettä ei ollut, ja Pitou tuli miltei murheelliseksi ajatellessaan, kuinka ikävää se oli toipilas-paralle.
Pitou oli käynyt mestari Dulauroyn puheilla tiedustellakseen, suostuisiko tämä valmistamaan Haramontin kansalliskaartille täydellisen pukukerran ja minkä hinnan tämä vaatisi työstään.