Mikä tämän hälinän aiheuttikin, Pitou käytti hyväkseen tätä välikohtausta tointuakseen hämmennyksestään.
Hän riuhtaisi kätensä Catherinen käsistä, sieppasi hattunsa ja kiiruhti kolmenneljättä miehensä etunenään huutaen: »Aseihin!»
Kertokaamme nyt, mikä oli aiheuttanut tämän kovan metelin ja nämä uhkaavat huudot.
Tiedämme jo, että apotti Fortier oli määrätty pitämään liittomessu isänmaan alttarilla ja että pyhät astiat ja muut jumalanpalveluksen koristukset, kuten risti, viirit ja kynttilänjalat, piti tuotaman kirkosta torin keskelle pystytetyn uuden alttarin varusteiksi.
Pormestari de Longpré oli saanut hoitaakseen tämän puolen juhlallisuuksista.
Kuten muistamme, oli herra de Longpré jo kerran ennenkin asioinnut apotti Fortierin kanssa, silloin kun Pitou kenraali Lafayetten antama valtakirja kädessä oli aseellisen voiman turvin anastanut apotti Fortierin pidättämät aseet. [Kts. Ange Pitou. 36. luku.]
Herra de Longpré siis tunsi, kuten kaikki kaupunkilaiset, apotti Fortierin luonteen ja tiesi, että tämä oli lujatahtoinen itsepäisyyteen asti, ärtyisä väkivaltaisuuteen saakka.
Hän aavisti, että apotti Fortier muisti vielä hyvin hänen esiintymisensä mainitussa asejutussa.
Sen vuoksi hän tyytyikin, käymättä henkilökohtaisesti apotti Fortierin puheilla ja käsittelemättä kysymystä maallisen ja hengellisen vallan välisenä asiana, hän tyytyikin, kuten sanottu, lähettämään tälle kunnianarvoiselle Jumalan palvelijalle juhlan ohjelman, jossa oli m.m. seuraavat kohdat:
»IV. Herra apotti Fortier pitää messun isänmaan alttarilla; messutoimitus alkaa kello kymmenen aamupäivällä.