Suntio-parka oli nyrjäyttänyt nilkkansa.
Sihteeri lähetettiin kiireesti lukkarien luo.
Molemmat olivat huonossa kunnossa. Toinen oli ottanut oksennus-, toinen ulostuslääkettä. Lääkkeet olivat vaikuttaneet ihmeellisesti ja molemmat potilaat toivoivat paranevansa ennalleen parissa päivässä.
Pormestari alkoi epäillä salajuonta. Hän lähetti sihteerinsä apotti
Fortierin luo.
Apotti Fortier oli samana aamuna saanut leinikohtauksen ja hänen sisarensa pelkäsi leinin pian siirtyvän hänen mahaansa.
Herra de Longpré ymmärsi nyt kaikki. Apotti Fortier ei ainoastaan kieltäytynyt pitämästä messua isänmaan alttarilla, vaan oli lisäksi tehnyt suntion ja lukkarit työhön kykenemättömiksi ja sulkemalla kaikki kirkonovet esti ketään muutakaan pappia, mikäli sellainen jostakin löydettäisiin, pitämästä messua hänen asemastaan.
Tilanne oli vakava.
Siihen aikaan uskottiin vielä, ettei suurina hetkinä maallinen valta voinut toimia erillään hengellisestä ja ettei minkäänlaista juhlaa käynyt päinsä suorittaa ilman messua.
Muutamaa vuotta myöhemmin mentiin päinvastaiseen äärimmäisyyteen.
Nämä sihteerin edestakaiset matkat eivät olleet sujuneet niin, ettei hän olisi jotakin vihjaissut suntion nyrjähtäneestä nilkasta, toisen lukkarin oksennus- ja toisen ulostuslääkkeestä ja apotin leinikohtauksesta.