Sitten hän loi syrjäsilmäyksen apottiin kuin varmentuakseen, että tämä tosiaankin olisi vaiti hänen puhuessaan.
»Esitän vain hyvin yksinkertaisen asian», jatkoi hän sitten, »sen näet, että ken saa palkan hän on velvollinen tämän palkan korvaukseksi suorittamaan tehtävän, jota varten hänet on palkattu».
»Vai niin, huomaan kyllä, mihin pyrit», sanoi apotti.
»Hyvät ystävät», sanoi Billot puhuen yhtä lempeästi kuin tähänkin asti ja kääntyi niiden parin kolmen sadan kuulijan puoleen, jotka olivat tämän kohtauksen todistajina, »kumpaa mieluummin teette, kuuntelette herra apotin herjaavan vai minun puhuvan?»
»Puhukaa, herra Billot, puhukaa! Me kuuntelemme. Vaiti, herra apotti, vaiti!»
Billot katsahti apottiin ja jatkoi:
»Sanoin äsken, että ken saa palkan on myöskin velvollinen suorittamaan työn, johon hänet on palkattu. Tässä meillä esimerkiksi on maistraatin herra sihteeri. Hänet on palkattu laatimaan herra pormestarin kirjalliset määräykset, viemään hänen kirjelmänsä ja tuomaan niiden vastaukset, joille kirjelmät on osoitettu. Herra pormestari lähetti hänet teidän luoksenne, herra apotti, tuomaan teille juhlan ohjelmaa. No niin, hänen mieleensä ei juolahtanutkaan sanoa: 'Herra pormestari, minä en halua viedä juhlan ohjelmaa herra Fortierille.' Vai kuinka, herra sihteeri, sellainen ei olisi juolahtanut mieleenne?»
»Ei suinkaan, herra Billot», vastasi sihteeri mutkattomasti, »ei vainen olisikaan!»
»Kuuletteko, herra apotti?» sanoi Billot.
»Pyhänhäväisijä!» kirahti apotti.