»Soo», virkkoi Billot, »herra apotti, pysykäämme hiljaa tai juttu päättyy huonosti. Minä varoitan teitä. En tahdo loukata teitä, minä vain keskustelen. Herra pormestari arvelee, ettei teitä voida pakottaa pitämään messua. Minä väitän, että teidät voidaan pakottaa.»
»Sinä jumalanpilkkaaja, sinä pääsyntinen!» kirkui apotti.
»Vaiti!» kehoitti Billot. »Minä todistan väitteeni.»
»Vaiti, vaiti!» kertasi väkijoukko.
»Kuuletteko, herra apotti», virkkoi Billot yhä tyynesti, »kaikki ovat samaa mieltä kuin minäkin. Minä en saarnaa niin hyvin kuin te, mutta tuntuu kuin minulla olisi tähdellisempää sanottavaa, koska minua halutaan kuunnella.»
Apotti aikoi vastata jollakin uudella sadatustulvalla, mutta joukon yhä yltyvä murina alkoi tehota häneenkin.
»Puhu sitten», sanoi hän ilkkuvalla äänellä, »saammepa kuulla, mitä sinulla on sanottavaa!»
»Sen saatte totisesti kuulla, herra apotti», vakuutti Billot.
»No, ala nyt, minä kuuntelen.»
»Siinä teette oikein.»