»No niin», jatkoi hän, »sanokaapa nyt, mistä johtuu, että kaikkien toisten täyttäessä velvollisuutensa te yksin, te, joka olette valittu muiden esikuvaksi, te yksin, kuuletteko, te ette täytä velvollisuuttanne?»
»Hyvä, hyvä, Billot!» huusi joukko kuin yhdestä suusta.
»Te ette ainoastaan laiminlyö velvollisuuttanne, vaan lisäksi kehoitatte esimerkillänne epäjärjestykseen ja pahuuteen.»
»Oh», huudahti apotti Fortier, joka huomasi, että hänen täytyi puolustautua, »kirkko on riippumaton, kirkko ei tottele ketään, kirkko hallitsee itse itseään!»
»Siinäpä juuri paha onkin» huomautti Billot »siinä juuri, että te muodostatte maassa vallan, oman valtioelimen valtiossa. Te olette joko ranskalainen tai ulkomaalainen, te joko olette maan kansalainen tai ette ole. Ellette ole maan kansalainen, ellette ole ranskalainen; jos olette preussilainen, englantilainen tai itävaltalainen, jos herrat Pitt, Coburg tai von Kaunitz maksavat teille palkan, niin totelkaa herroja Pittiä, Coburgia tai von Kaunitzia. Mutta jos olette ranskalainen, jos olette maan kansalainen, jos kansa maksaa teille palkan, niin totelkaa kansaa.»
»Niin, niin», huusi kolmesataa suuta.
»Ja siinä tapauksessa», sanoi Billot, kulmakarvat rypyssä, silmät välähtäen ja kohotti valtavan kätensä apotin olkapään tasalle, »siinä tapauksessa minä kehoitan kansan nimessä sinua täyttämään rauhantehtävän, rukoilemaan taivaan siunausta kaitselmuksen lempeä ja Herran armoa lähimmäisillesi ja isänmaallesi. Tule nyt!»
»Hyvä, hyvä, Billot! Eläköön Billot!» huudettiin kuin yhdestä suusta.
»Alttarille, pappi alttarille!»
Huutojen rohkaisemana tilanhoitaja veti jäntevällä kädellään oviaukon suojelevasta holvista esille papin, joka kenties ensimmäisenä Ranskassa esitti näin avoimesti vastavallankumoukselliset mielipiteensä.
Apotti Fortier oivalsi, että enempi vastustelu oli turhaa.