»Hyvä on», sanoi hän, »minä olen marttyyri, kutsun marttyyriä avukseni, vetoan marttyyriin!»
Ja hän viritti juhlallisin äänin virren: Libera nos, Domine!
Tämä omituinen kulkue, joka huutojen ja hälinän mukana suuntautui isolle torille päin, oli melullaan yllättänyt Pitoun, juuri kun tämä oli pyörtymäisillään Catherinen kiitosten, hellien sanojen ja kädenpuristuksen aiheuttaman hurmion uhrina.
XXV
Ihmisoikeuksien julistus
Tämä hälinä toi Pitoun mieleen ne pariisilaismetakat, joiden tarkkaajana hän oli saanut useammin kuin kerran olla, ja koska hän arveli, että joku murhaajajoukko oli lähestymässä ja että hänen puolustettavakseen tulisi joku uusi Flesselles, uusi Foulon, uusi Berthier, oli hän huutanut: »aseihin!» ja rientänyt kolmenneljättä miehensä etunenään.
Tällöin väkijoukko oli jakaantunut ja hän oli nähnyt Billotin laahaavan mukanaan apotti Fortieria, jolta puuttui vain palmunoksa näyttääkseen entisajan kristittymarttyyrilta, jota vietiin sirkuksen areenalle.
Luontainen vaisto kehoitti häntä puolustamaan entistä opettajaansa, jonka rikoksesta hän ei vielä ollut selvillä.
»Oh, herra Billot!» huudahti hän ja kiiruhti tilanhoitajaa vastaan.
»Ah, isä!» huudahti Catherine sellaisella äänensävyllä, että olisi luullut jonkun taitavan näyttämönohjaajan opettaneen sen hänelle.