»Vaiti!» kehoitti Catherine. »Puhelkaamme muista asioista tai älkäämme puhelko ollenkaan. Isä tulee.»
Pitou kääntyi Catherinen katseen osoittamaan suuntaan ja näki tosiaankin tilanhoitajan, joka tuli ratsullaan täyttä neliä.
Huomatessaan miehen Catherinen ikkunan alla Billot pysähtyi. Mutta sitten hän ilmeisesti tunsi Pitoun, koska jatkoi matkaansa.
Pitou astui jonkun askelen häntä vastaan, hymyillen ja hattu kädessä.
»Soo, soo, sinäkö se oletkin, Pitou. Tuletko tarjoutumaan päivälliselle, poikaseni?»
»En, herra Billot», vastasi Pitou, »en sellaista uskaltaisikaan.
Mutta…»
Tällöin hän oli huomaavinaan Catherinen katseen kehoittavan häntä jäämään.
»Mutta mitä?» kysyi Billot.
»Mutta… jos te kutsutte, niin mielelläni suostun.»
»Olkoon menneeksi, minä kutsun sinut», sanoi tilanhoitaja.