»Koska isänne tietää teidän lähteneen ulos, koska hän kulkee pyssy olalla Boursonnesin tietä ja koska hän odottaa teitä Bourg-Fontainen tienristeyksessä!»
»Entä hän… hän!» huudahti Catherine suunniltaan kauhusta. »Häntä täytyy varoittaa…?»
Ja hän aikoi jatkaa matkaansa.
»Saako hän varoituksen, jos isänne katkaisee teiltä tien?»
»Mitä siis on tehtävä?»
»Palatkaa huoneeseenne, neiti Catherine. Minä asetun väijyksiin ikkunanne lähettyville ja kun herra Isidor tulee, varoitan häntä.»
»Teettekö sen, herra Pitou?»
»Teidän takianne teen kaikki, neiti Catherine! Sillä minä rakastan teitä niin!»
Catherine puristi hänen kättänsä.
Hetken tuumittuaan hän sanoi: