Mutta tämäkin jakeli lentokirjasia yhtä kiihkeästi kuin hänen edeltäjänsä.
Sattumalta tohtori Gilbert, joka miltei joka päivä käväisi kansalliskokouksen istunnoissa ja varsinkin milloin joku tärkeä kysymys oli siellä esillä, sivuutti tällöin paikan, minne kaupustelija oli sijoittunut.
Omia ajatuksiaan hautoen ja unelmoiden tohtori ei varmaankaan olisi pysähtynyt tarkkaamaan tätä hälinää ja tungosta, mutta tavanomaisella eloisuudellaan Mirabeau astui suoraan hänen luokseen, tarttui hänen käteensä ja opasti hänet lentokirjasten jakajan eteen.
Tämä teki Gilbertille samaa mitä muillekin, kurkotti kätensä ja sanoi:
»Kansalainen, kreivi de Mirabeaun suuri petos!»
Mutta kun hän näki Gilbertin, herpaantuivat hänen kielensä ja kätensä kuin halvaantuneina.
Gilbertkin silmäili häntä, pudotti vastenmielisin elein lentokirjasen ja poistui sanoen:
»Olettepa te ryhtynyt rumaan puuhaan, herra Beausire!»
Sitten hän tarttui Mirabeaun käsivarteen ja jatkoi matkaansa kansalliskokoukseen, joka nykyisin piti istuntonsa maneesissa eikä enää arkkipiispan talossa.
»Tunnetteko siis tuon miehen?» kysyi Mirabeau Gilbertiltä.