Kuninkaalla oli oikeus johtaa sodan valmisteluja ja varusteluja mielensä mukaan. Hänen tuli esittää kansalliskokoukselle sodat, joihin hän aikoi ryhtyä. Kansalliskokous ei panisi täytäntöön sodanjulistusta, ennenkuin kuningas hyväksyisi sen.
Mitä hän olisikaan saanut aikaan, ellei olisi ollut sitä pikku lentokirjasta, jota aluksi muuan tuntematon kaupustelija ja sitten herra Beausire olivat jaelleet ilmaiseksi ja jonka otsikkona oli, kuten muistamme, Kreivi de Mirabeaun suuri petos?
Poistuessaan istuntosalista Mirabeau oli tulla revityksi palasiksi.
Barnavea sitä vastoin kannettiin riemukulussa.
Barnave-parka, kaukana ei ole päivä, jolloin sinä vuorostasi saat kuulla huudettavan:
»Barnaven suuri petos!»
XXXII
Elämäneliksiiri
Mirabeau lähti kansalliskokouksesta ylpein katsein ja pystypäin. Niin kauan kuin mahtava taistelija uhmasi vaaraa, ajatteli hän vain tuota vaaraa eikä voimiaan.
Hän oli kuin Saksin marsalkka Fontenayn taistelussa: uupuneena ja sairaana hän istui satulassa koko päivän lujempana kuin armeijansa urhein soturi, mutta kun Englannin armeija oli saatu hajalle, kun viimeisen tykinlaukauksen savupilvi hyvästeli englantilaisten pakoa, lyyhistyi hän hervottomana taistotanterelle, jonka hän oli vallannut.