»Kuusi, te mukana, rakas herra de Beausire! Katsokaamme ovatko ne henkilöitä, joiksi heitä luulen. Ensiksi te, se on epäämätöntä.»
Beausire huoahti melkein kuin toivoen, että sellainen epäilys olisi mahdollinen.
»Osoitatte minulle suurta kunniaa aloittamalla minusta, vaikka siellä oli paljoa korkeampiakin henkilöitä.»
»Hyvä ystävä, minä noudatan evankeliumin ohjeita. Eikö raamatussa sanota: 'Ensimmäiset tulevat viimeisiksi'? Jos ensimmäisten sija on viimeisenä, ovat viimeiset tietenkin ensimmäisellä sijalla. Minä noudatan siis, kuten jo sanoin, evankeliumin järjestystä. Kohtauspaikalla olitte ensinnäkin te, eikö niin?»
»Olin.»
»Lisäksi ystävänne Tourcaty, eikö totta? Entinen alokasupseeri, joka on saanut tehtäväkseen värvätä kokoon Brabantin legionan?»
»Siellä oli Tourcaty.»
»Sitten muuan kelpo kuninkaanpuoluelainen, nimeltään Marquié, entinen
Ranskan kaartin kersantti, nykyisin keskuskomppanian luutnantti?»
»Niin, herra kreivi, Marquié oli siellä.»
»Edelleen markiisi de Favras?»