»No», kysyi Cagliostro, »minne päin te lähdette, hyvä herra de
Beausire?»
»Entä te itse?»
»Palais-Royaliin päin.»
»Minä menen Bastiljin taholle, Herra-kreivi.»————————-
Kumpikin lähti nyt omalle suunnalleen; Beausire kumarsi syvään kreiville, Cagliostro nyökäytti kevyesti päätänsä. Molemmat katosivat melkein heti yön pimeään, Cagliostro Temple-kadulle ja Beausire Verrerie-kadulle.
VI
Gamain näyttää, että hän todella on mestarin mestari, kaikkien mestari
Kuten lukija muistanee, oli kuningas kenraali Lafayetten ja kreivi Louis de Bouillén kuullen lausunut toivomuksen, että saisi kutsua luokseen entisen oppimestarinsa Gamainin auttamaan häntä tärkeässä lukkotyössä. Hän oli lisännyt — ja meidän mielestämme on paikallaan mainita sekin pikkuseikka tässä — ettei olisi pois tieltä, vaikka joku kätevä oppipoikakin tulisi täydentämään tätä seppien kolminaisuutta. Tämä kolmiluku, jota jumalatkin suosivat, oli miellyttänyt Lafayetteakin ja hän oli senvuoksi antanut määräyksen, että mestari Gamain ja hänen oppipoikansa oli päästettävä esteettömästi kuninkaan luokse ja opastettava työpajaan heti kun he ilmoittautuisivat.
Meidän ei siis tarvitse kummastella, että nähdessämme muutamia päiviä mainitun keskustelun jälkeen mestari Gamainin joka ei suinkaan ole lukijoillemme outo henkilö, sillä olemme esitelleet hänet lokakuun 6 päivän aamulla tyhjentämässä erään tuntemattoman asesepän kanssa pullollista burgundia Sèvres-sillan kapakassa — meidän ei siis tarvitse ihmetellä, sanomme sen toistamiseen, nähdessämme muutamia päiviä mainitun keskustelun jälkeen mestari Gamainin ja hänen oppipoikansa molemmat työasuun puettuina — ilmestyvän Tuileries-palatsin portin eteen. Heidät päästettiin ilman muuta sisälle ja he nousivat isoja portaita myöten kuninkaan kerrokseen, nousivat edelleen kierreportaat ja päästyään työpajan oven eteen mainitsivat kamaripalvelijalle nimensä ja ammattiarvonsa.
Nimet olivat Nicolas-Claude Gamain ja Louis Lecomte.