»Mutta», huomautti kuningas, »kaikkiin näihin muutoksiin menee kokonainen työpäivä, Gamain-parka?»
»Niin, niin, joku toinen kyllä tarvitsisi kokonaisen päivän, mutta Gamainille riittää pari tuntia. Mutta minun on annettava työskennellä rauhassa eikä minua saa häiritä turhanaikaisilla huomautuksilla… Gamain, tänne! Gamain, tuonne!… Jätettäköön minut siis yksin. Pajassa näkyy olevan riittävästi työkaluja. Parin tunnin perästä… niin, parin tunnin perästä, jos työskentely saa kunnollisen kostukkeen», jatkoi Gamain naurahtaen, »voitte tulla katsomaan. Työ on silloin valmis.»
Gamainin pyyntö vastasi tarkalleen kuninkaan toivomuksia. Siten hän saisi tilaisuuden puhella kahden kesken oppipojan kanssa.
Muodon vuoksi hän sentään esitti eräitä vastaväitteitä.
»Mutta jos tarvitsette jotakin, Gamain-rukka?»
»Jos jotakin tarvitsen, kutsun kamaripalvelijan, ja mikäli hän saa määräyksen tuoda minulle mitä pyydän… on siinä kaikki mitä tarvitaan.»
Kuningas itse meni ovelle ja sanoi:
»François, olkaa hyvä ja pysytelkää lähettyvillä. Täällä on entinen mestarini, Gamain, joka on tullut korjaamaan erästä epäonnistunutta teostani. Antakaa hänelle, mitä hän pyytää, ja ennen kaikkea pari pullollista hyvää bordeauxia.»
»Vielä ystävällisempi olisitte, sire, jos muistaisitte, että pidän enemmän bourgognesta. Hiton bordeaux maistuu kuin joisi haaleaa vettä!»
»Oh, vallan oikein… unohdin tyystin», sanoi Ludvig XVI nauraen.
»Olemmehan yhdessä maistelleet useammin kuin kerran, Gamain-parka…
Bourgognea siis, François, ymmärrättehän, volnayta!»