»Mainiota!» huudahti Gamain ja maiskutti huuliaan. »Muistan sen merkin.»
»Ja vesi tulee suuhusi, mitä?»
»Älkää puhuko vedestä, sire. En tiedä, kelpaako se muuhun kuin raudan jäähdyttämiseen. Ne, jotka käyttävät sitä muuhunkin, ovat erehtyneet sen todellisesta tarkoitusperästä… Vesi, huh!»
»Oh, saat olla rauhassa. Niin kauan kuin olet täällä, et kuule puhuttavan vedestä, ja jottemme vahingossakaan tulisi sitä sanaa lausuneeksi, jätämme sinut yksiksesi. Kun olet työsi päättänyt, lähetä noutamaan meidät.»
»Entä mitä te aiotte sillaikaa puuhailla?»
»Valmistelemme kaappia, johon tämä lukko on aiottu.»
»No, se työ sopiikin teille. Onnea vain!»
»Samaa sinulle», vastasi kuningas.
Ja nyökäytettyään ystävälliset hyvästit Gamainille kuningas lähti työpajasta, mukanaan oppipoika Louis Lecomte eli kreivi Louis, sillä me oletamme, että tarkkanäköinen lukija on jo oivaltanut tekaistun oppipojan olevan markiisi de Bouillén pojan.