Kreivi Cagliostro, hymy huulilla, seisoi oven toisella puolella.
Joutuessaan vastakkain tämän salaperäisen miehen kanssa ei Gilbert milloinkaan voinut masentaa eräänlaista puistattavaa tunnetta.
»Ah», sanoi hän, »tekö siellä olettekin, kreivi?»
Sitten hän ojensi väkinäisesti kätensä ja jatkoi:
»Tervetuloa, olkoon hetki mikä tahansa ja liikuttepa millä asialla hyvänsä!»
»Asiani, hyvä Gilbert», selitti kreivi, »on halu saada teidät tulemaan mukaan erääseen ihmisystävälliseen kokeeseen, josta minulla on ollut kunnia jo puhua teille aikaisemmin».
Gilbert koetti turhaan muistella, mistä kokeesta kreivi oli joskus puhunut.
»En muista», sanoi hän.
»Tulkaa silti, hyvä Gilbert, minä en vaivaa teitä suotta, saatte olla siitä varma. Muuten siellä, minne aion teidät viedä, tapaatte vanhoja tuttuja.»
»Hyvä kreivi», sanoi Gilbert, »minne tahansa minut haluattekin viedä, lähden kanssanne ennen kaikkea juuri teidän takianne. Paikka, minne tulen, ja henkilöt, jotka tapaan, ovat toisarvoisia seikkoja.»