Mutta kaikista näistä pikku vastoinkäymisistä huolimatta koje saatiin pystyyn ja kohotessaan se sai eräänlaisen inhimillisen hahmon, joka riemastutti keksijäänsä, mutta pani tohtori Gilbertin värisemään.
Cagliostro pysyi tunteettomana. Tuntui siltä kuin Lorenzan kuoleman jälkeen tämä mies olisi kivettynyt marmoriksi.
Seuraavassa kuvailemme tämän koneen ulkomuotoa.
Alimpana oli ensimmäinen tasoke, jolle päästiin lyhyitä myllyportaita pitkin.
Tämä tasoke — mestauslava — oli viisitoista jalkaa leveä neliö. Siltä kohosi, vastapäätä portaita ja suunnilleen kymmenen jalan päässä niistä, kaksi yhdensuuntaista, kymmenen tai kahdentoista jalan korkuista pylvästä.
Näihin pylväihin oli uutettu se kuulu kouru, jossa mestari Guidon oli säästellyt messinkiä; sen säästäväisyyden olemme nähneet aiheuttavan ihmisystävällisen tohtori Guillotinin kovaääniset huudahdukset.
Tätä kourua pitkin liukui puolikuunmuotoinen leikkuuterä. Kun sitä kannatteleva jousi päästettiin auki, putosi veitsi vapaasti omalla painollaan. Lisäpainolla se oli tehty sata kertaa raskaammaksi.
Pylväitten väliin oli tehty pieni aukko, johon sopi ihmisen pää. Kun tämän reiän molemmat puupuoliskot lyötiin kiinni, muodostivat ne kuin renkaan kaulan ympärille.
Tavallisen miehen mittaisesta laudasta sommiteltu vipulauta heilahti määrätyllä hetkellä ja heilahtaessaan se joutui itsestään äsken mainitun ikkunan tasalle.
Kuten näkyy, oli kaikki tämä mitä nokkelinta keksintöä.