"Yhtä pyydän teiltä, sitä näet, että koetatte löytää ruumiini ja pelastatte sen kuolleena häväistyksestä, jota se ei elävänä voinut välttää… Kreivi de Charnyn ruumis lepää Boursonnesin linnan hautaholvissa. Siellä olen viettänyt elämäni ainoat onnelliset päivät. Haluan levätä hänen rinnallaan."
"Voi, rouva, taivaan tähden, minä pyydän hartaasti…"
"Ja minä, herra Gilbert, rukoilen teitä onnettomuuteni nimessä!"
"No niin, rouva, te olette niin päättänyt, ja minun on toteltava teitä.
Minä lähden, mutta en ole vielä ihan masennettu."
"Älkää unohtako viimeistä toivomustani, herra Gilbert", sanoi Andrée.
"Ellen pelasta teitä vastoin tahtoanne, rouva", vastasi Gilbert, "niin se toivomuksenne täytetään".
Tervehdittyään Andréeta Gilbert lähti.
Hänen perässään ovi painui lukkoon synkästi kolahtaen, kuten vankilanovi ainakin.
XII
Syyskuun 2 päivä