Ja jottei hänen aikeitaan käsitettäisi väärin ja jottei hänen suunnitelmiaan sekoitettaisi kommuunin puuhiin, hän sanoi:
"Pian pauhaava hätäkello ei ole hälytysmerkki, se on hyökkäysmerkki isänmaan vihollisia vastaan! Hyvät herrat, jos mielimme ne voittaa, tarvitaan rohkeutta, yhä vain rohkeutta ja ainoastaan rohkeutta; silloin Ranska on pelastettu!"
Myrskyiset suosionosoitukset seurasivat näitä sanoja.
Silloin Lacroix nousi puhumaan ja ehdotti vuorostaan, "että kuolemalla rangaistaisiin jokaista, joka suoraan tai välillisesti kieltäytyy panemasta täytäntöön tai jotenkuten muuten kiertää toimeenpanovallan antamia määräyksiä ja toimintaohjeita".
Kansalliskokous käsitti nyt selvästi, että sitä kehoitettiin päättämään diktatuurista. Se hyväksyi ehdotuksen periaatteellisesti, mutta nimitti girondelaisista kokoonpannun valiokunnan laatimaan asetuksen sanamuotoa. Mutta girondelaiset, kuten Rolandkin, olivat liian rehellisiä miehiä luottaakseen Dantoniin.
Keskustelua kesti kello kuuteen asti illalla.
Danton tuli kärsimättömäksi. Hän tahtoi hyvää, ja hänet pakotettiin sallimaan pahan tapahtua!
Hän kuiskasi pari sanaa Thuriotille ja poistui.
Mitä hän kuiskasi? Hän mainitsi paikan, niistä hänet löydettäisiin, jos kansalliskokous uskoisi vallan hänen käsiinsä.
Mistä hänet löydettäisiin? Mars-kentältä, vapaaehtoisten keskeltä.