Hän oli nähnyt säilänterän välähtävän. Salamannopeasti terä oli painunut Andréen rintaan.
Hän ehti paikalle parahiksi ottamaan käsivarsilleen kuolevan nais-rukan.
Andrée käänsi häneen sammuvan katseensa ja tunsi hänet.
"Sanoinhan teille, että kuolen vastoin tahtoanne", kuiskasi hän.
Sitten hän lisäsi tuskin tajuttavalla äänellä:
"Rakastakaa Sebastienia meidän molempien edestä!"
Ja yhä heikommin hän jatkoi:
"Hänen viereensä, eikö niin? Olivierini viereen, puolisoni viereen… ikuisesti!"
Ja hän heitti henkensä.
Gilbert nosti hänet käsivarsilleen.