"Kansalaiset, te, jotka kostoonne osaatte yhdistää järjestyksenrakkauden, kunnioittakaa tätä estettä! Se on välttämätön valvonnallemme ja vastuullemme."
Kummallinen aikakausi, jolloin tammiovet pirstottiin, jolloin rautaristikot ruhjottiin ja jolloin polvistuttiin kolmivärisen nauhan edessä!
Kansa polvistui Templen kolmivärinauhan eteen ja suuteli sitä; kukaan ei astunut sen yli.
Syyskuun 2 päivänä kuningas ja kuningatar eivät tienneet, mitä Pariisissa tapahtui. Templen ympärillä kävi kyllä tavallista voimakkaampi kuohunta, mutta oli jo alettu tottua näihin kiihkon yltymistä osoittaviin oireilun.
Kuningas söi päivällisensä tavallisesti kello kaksi. Tapansa mukaan hän söi päivällisensä kello kaksi syyskuun toisellakin päivänä. Aterian jälkeen hän edelleen tapansa mukaan meni puutarhaan kuningattaren, madame Elisabethin, kuninkaallisen prinsessan ja kruununprinssin kanssa.
Heidän kävellessään ulkopuolelta kuulunut melu alkoi yltyä.
Yksi komisaareista, jotka saattoivat kuningasta, sanoi eräälle virkatoverilleen, mutta niin hiljaa, ettei Cléry voinut kuulla:
"Taisimme tehdä hullusti, kun suostuimme tähän iltapäivä-kävelyyn."
Kello oli tällöin kolmen seuduissa ja juuri sillä hetkellä alettiin surmata vankeja, jotka siirrettiin raatihuoneelta Abbayeen.
Kuninkaalla oli enää kaksi kamaripalvelijaa: Cléry ja Hue.