"Hyvä on", sanoi hän. "Minä menen kuningattaren luo."
Ja hän meni todella ja tapasi siellä kuninkaan.
Kuningas suhtautui tyynesti kommuunin prokuraattorin ilmoitukseen. Sitten hän virkkoi, kasvot yhtä värähtämättöminä kuin ne olivat olleet kesäkuun 20 ja elokuun 10 päivänä ja jommoisina ne olisivat mestauslavallakin:
"Hyvä on, kiitän teitä. Voin turvautua poikani palvelijaan, ja jos neuvosto ei hyväksy sitä, olen itse oma palvelijani."
Hän nyökäytti kevyesti päätänsä ja lisäsi:
"Olen niin päättänyt."
"Onko teillä syytä valittaa mistään?" kysyi Manuel.
"Meiltä puuttuu liinavaatteita", vastasi kuningas, "ja me olemme kipeästi niiden tarpeessa. Luuletteko voivanne saada neuvoston suostumaan, että meille annetaan niitä tarpeittemme mukaan?"
"Ilmoitan asiasta neuvostolle", vastasi Manuel.
Ja kun kuningas ei kysellyt häneltä enempää, Manuel poistui.