Se oli nähnyt suunnattomien ja hirveitten tapausten sarjan: kesäkuun 20, elokuun 10, syyskuun 2 ja 3 päivän! Se jätti perinnökseen sodan kahta mahtavaa valtaa vastaan, Vendéen kansalaissodan, kahden miljardin kahdensadan miljoonan assignaattivelan — ja Valmyn voiton, joka oli saatu edellisenä päivänä, mutta josta kukaan ei vielä tiennyt.
Potion huudettiin puheenjohtajaksi,
Condorcet, Brissot, Rabaut-Saint-Etienne, Vergniaud, Camus ja Lasource valittiin sihteereiksi — viisi girondelaista kuudesta.
Kolmea tai neljääkymmentä jäsentä lukuunottamatta koko konventti halusi tasavaltaa. Mutta girondelaiset olivat rouva Rolandin luona pitämässään kokouksessa päättäneet, että hallitusmuodon muutoksesta sallittaisiin keskustella vain heidän määräämällänsä hetkellä, heille sopivana ajankohtana ja heidän esittämässään paikassa, toisin sanoin vasta senjälkeen kun he olisivat vallanneet toimeenpanevat valiokunnat ja perustuslakivaliokunnan.
Mutta syyskuun 20 päivänä, Valmyn taistelupäivänä, toiset taistelijat suunnittelivat vallan toisella tavalla ratkaisevaa taistelua.
Saint-Just, Lequinio, Panis, Billaud-Varennes, Collot-d'Herbois ja eräät muut uuden eduskunnan jäsenet söivät päivällistä Palais-Royalissa. He päättivät, että jo seuraavana päivänä heidän vihollisilleen viskattaisiin sana tasavalta.
"Jos he hyväksyvät sen", sanoi Saint-Just, "ovat he hukassa, sillä me olemme ensimmäisinä sen sanan lausuneet. Jos he epäävät sen, ovat he hukassa, sillä vastustaessaan tätä kansan intohimoa he menehtyvät siihen epäsuosioon, jonka me vyörytämme heidän ylitseen."
Collot-d'Herbois sai tehtäväkseen esittää anomuksen.
Tuskin oli François de Neufchâteau luovuttanut entisen eduskunnan vallan uudelle, kun Collot-d’Herbois jo pyysi puheenvuoroa.
Se myönnettiin hänelle.