Cléry astui sisälle ja kertoi kuninkaalle, mitä oli tapahtunut. Silloin kuningas nousi ja meni viereiseen huoneeseen, jotta tuo kelpo mies saisi katsella häntä mielin määrin.
Tämä oivalsi, että kuningas oli vaivautunut nimenomaan hänen takiaan.
Hän sanoi Clérylle:
"Voi, hyvä herra, kuinka kuningas onkaan ystävällinen! Minä puolestani en jaksa uskoa, että hän olisi tehnyt meille kaiken sen pahan, mistä häntä syytetään."
Muuan toinen vahtimies, joka oli sijoitettu kuninkaallisten kävelykujan toiseen päähän, viittoili korkeille vangeille, että hänellä oli jotakin sanottavaa. Ensimmäisellä kierroksella kukaan ei ollut huomaavinaan hänen merkkejään. Mutta toisella kierroksella madame Elisabeth lähestyi vahtimiestä nähdäkseen, puhuttelisiko tämä häntä. Valitettavasti tämä nuori mies, jolla oli hyvin hienostuneet piirteet, pysyi vaiti: se osoitti joko pelkoa tai kunnioitusta. Mutta kaksi kyyneltä näkyi hänen silmissään ja hän osoitti sormellaan erästä roskakasaa, mihin ilmeisesti oli kätketty joku kirje. Cléry meni muka etsimään kivien välistä sopivia teikkoja pikku prinssille ja kumartui penkomaan roskakasaa. Mutta valtuuston virkailijat, jotka varmaankin arvasivat, mitä hän haki, käskivät hänen poistua ja kielsivät häntä milloinkaan puhuttelemasta vahtimiehiä, sillä uhalla, että hänet karkotettaisiin kuninkaan luota.
Mutta eivät sentään kaikki, jotka tulivat Templen vankien lähelle, ilmaisseet samanlaista kunnioitusta tai sääliä. Varsin monissa viha ja kostonhalu olivat niin syvällä, ettei kuninkaallisten onnettomuus, joka kestettiin aito porvarishyvein, voinut niitä hälventää. Toisinaan kuningas ja kuningatar saivatkin kuulla karkeita sanoja, solvauksia, häväistystäkin.
Eräänä päivänä kuninkaan vartijaksi pantu valtuuston virkailija oli muuan James, englanninkielen opettaja. Tämä mies seurasi kuningasta kuin varjo eikä poistunut hänen lähettyviltään hetkeksikään. Kuningas meni lukukammioonsa, vartija seurasi häntä sinnekin ja istuutui hänen viereensä.
"Hyvä herra", huomautti kuningas ystävällisesti, "teidän virkaveljenne sallivat minun olla yksin tässä huoneessa, koska, oven ollessa alati auki, minä en voi päästä heidän näkyvistään".
"Virkaveljeni noudattavat omia tapojaan, minä omaani", vastasi James.
"Olkaa hyvä ja huomatkaa, että tämä huone on niin pieni, ettei tänne oikein mahdu kahta yhtaikaa."
"Menkää isompaan huoneeseen", sanoi valtuuston virkailija töykeästi.