Hän tarttui nuoren kapteenin molempiin käsiin ja kysyi:
"Tiedättekö, kuinka kreivi de Charnyn on käynyt?"
"En tiedä, rouva", vastasi Pitou, "mutta minä voin auttaa teitä häntä etsiessänne".
"On eräs henkilö", jatkoi Andrée, "joka tietää hyvin, onko hän kuollut vai elossa, ja joka tietää, missä hän on, elävänä tai ruumiina".
"Kuka se henkilö on, rouva kreivitär?" kysyi Pitou.
"Kuningatar", jupisi Andrée.
"Tiedättekö missä kuningatar on?" sanoi Pitou.
"Kansalliskokouksessa luullakseni. Minulla on vielä hitunen toivoa: herra de Charny on kenties myöskin siellä hänen kerallaan."
"Vallan oikein", myönsi Pitou yhtyen tähän toivoon, ei itseään vakuuttaakseen, vaan rohkaistakseen leskeä. "Haluatteko mennä kansalliskokouksen puolelle?"
"Kyllä, mikäli ei ovia minulta suljeta…"