"Hyvä herra", sanoi hän, "tämä kirje esitetään heti kansalliskonventille".
Kuningas aukaisi jälleen lompakkonsa ja otti esille pienen neliöpaperin.
"Jos konventti suostuu pyyntööni, mikäli se koskee henkilöä, jonka haluan tavata", sanoi hän, "niin tässä on hänen osoitteensa".
Paperissa oli seuraava nimi ja osoite, madame Elisabethin käsialaa:
"Herra Edgeworth de Firmont, Bac-katu 483."
Ja kun kuninkaalla ei ollut enää mitään sanottavaa eikä kuunneltavaa, astui hän askelen taaksepäin, kuten aikoina, jolloin hänellä oli vastaanotto; hän oli tällä liikkeellä ilmaissut, että vastaanotto oli päättynyt.
Ministerit seuralaisineen poistuivat.
"Cléry", sanoi kuningas kamaripalvelijalleen, joka nojasi seinään, sillä hänen jalkansa olisivat muutoin pettäneet, "Cléry, pyytäkää päivälliseni".
Cléry meni ruokasaliin täyttääkseen kuninkaan määräyksen. Siellä hän tapasi kaksi valtuuston virkailijaa; nämä lukivat hänelle erään päätöksen, joka kielsi kuninkaalta veitsen ja haarukan käytön. Cléryn käytettäväksi uskottiin veitsi, jolla hän paloittaisi isäntänsä leivän ja liha-annokset kahden komisaarin läsnäollessa.
Päätös luettiin kuninkaallekin, sillä Cléry ei halunnut esittää isännälleen, mihin uusiin toimenpiteihin oli ryhdytty.