"Ja lisäksi meille voisi koitua onnettomuutta, jos meidät vihitään näin lähellä hautaa…"
"Oh", sanoi Pitou, "kun kerran tulen mieheksenne, en salli onnettomuuden kajota meihin!"
"Rakas Pitou", sanoi Catherine, "siirtäkäämme se maanantaihin… Kuten huomaat, minä koetan niin paljon kuin mahdollista yhdistää toivomuksesi siihen, mikä on sopivaa."
"Voi, neiti Catherine, kaksi päivää on pitkä aika!"
"Mutta kun olet jaksanut odottaa viisi vuotta…"
"Kahden vuorokauden aikana voi sattua monenlaista."
"Sinä aikana ei satu mitään sellaista, joka saisi minut rakastamaan sinua vähemmän, rakas Pitou, ja koska se oman väitteesi mukaan on ainoa seikka, mitä pelkäät…"
"Niin, ainoa, ainoa, neiti Catherine!"
"Hyvä, siinä tapauksessa… Isidor?"
"Mitä, äiti?" vastasi lapsi.