Niinpä siis maanantaina, kello yhdentoista tienoissa aamupäivällä, raatihuoneen portille kertynyt väkijoukko surkutteli ja ylisteli Pitouta, joka oli aikeissa ottaa vaimokseen rutiköyhän naisen — ja saisi kaupan päällisiksi lapsen, joka oli syntynyt äitiään rikkaampana, mutta oli nyt vieläkin köyhempi kuin tämä!
Sillävälin de Longpré kysyi Pitoulta kaavojen mukaisesti:
"Kansalainen Pierre Ange Pitou, otatteko vaimoksenne kansatar Anne
Catherine Billotin?"
Catherine Billotilta hän kysyi:
"Kansatar Anne Catherine Billot, otatteko aviomieheksenne kansalaisen
Pierre Ange Pitoun?"
Molemmat vastasivat: "Otan."
Kun molemmat olivat vastanneet myöntävästi, Pitou liikutuksesta värähtelevällä äänellä ja Catherine tyynen selkeällä äänellä, ja pormestari julistanut lain nimessä nämä nuoret ihmiset aviopariksi, viittasi de Longpré pikku Isidorin luoksensa.
Pikku Isidor, joka oli pantu istumaan pormestarin työpöydälle, meni hänen luoksensa.
"Lapsi kulta", sanoi de Longpré hänelle, "anna nämä molemmat paperit äidillesi Catherinelle, kun isäsi Pitou on vienyt hänet kotiinsa".
"Kyllä, herra", sanoi lapsi.