"Vaaditteko yhä myrkkyä, rouva?"
"Pyydän teitä sitä antamaan, hyvä ystävä."
"Onko elämä käynyt teille niin raskaaksi, että teidän on mahdotonta sitä kestää?"
"Kuolema on suloisin suosionosoitus, jonka ihmiset voivat minulle antaa, suurin hyvätyö, jonka Jumala voi minulle tehdä!"
"Kymmenen minuutin perästä, rouva", sanoi Gilbert, "saatte, mitä olette minulta pyytänyt".
Hän kumarsi ja aikoi lähteä.
Andrée ojensi hänelle kätensä.
"Ah", sanoi hän, "yhdessä tuokiossa te teette minulle enemmän hyvää kuin koko elämänne aikana olette tehnyt minulle pahaa! Jumala teitä siunatkoon. Gilbert!"
Gilbert poistui.
Portilla hän tapasi Sébastienin ja Pitoun, jotka odottelivat häntä ajoneuvoissa.